Tässä talossa vieraat säännöt eivät enää päde.
Ovi paukaisi kiinni, ja kuulin kämminkännyni huutavan käytävässä miehelleni:
Hän on pakannut minut pois omasta talostani!
Käteni tärisivät, kun käännän avainta lukossa. Sydän hakkasi kuin se olisi aikeissa hyökätä ulos. Pakoasialle ei kuitenkaan ollut varaa puolustin omaa tilaani, perhettämme, vakauttamme.
Kaikki alkoi kolme kuukautta sitten. Anja, kämminkännyni, soitti Juhannelle myöhään illalla, noin kello kymmenen. Hänen äänensä oli täynnä huolta: hän puhuikin kodin hankaluuksista. Seisin keittiön altaassa ja kuuntelin vain heidän puheenvuorojaan.
Äiti, toki, tulkaa, Juhannes vastasi, ei katsahtanut minua edes. Voitte yöpyä meillä, kunnes kaikki saadaan kuntoon.
Hän laski puhelimen ja hymyili syyllisyyden kätkemänä.
Katri, äiti tulee lyhyeksi aikaa. Hänen remontti on viivästynyt urakoitsijat lyyhistivät.
Pyyhin kädet pyyhkeeseen. Rintani pisteli epämiellyttävästi, mutta yritin pitää rauhallisuuskasvoisen ilmeen.
Tottakai, kultaseni. Kuinka kauan remontti kestää?
No kaksikolme viikkoa enintään.
Seuraavana päivänä Anja saapui kolmen valtavan matkalaukun kera. Näin määrän pakkaa, tiesin heti, että tämä on pitkäkestoinen vierailu. Kämppikännyni hyppäsi Juhannen syliin kuin vanhoina ystävinä, vaikka olisivatkin tavanneet vuosia. Minulle jäi nopea vilkaisupiste ylhäältä alas.
Katri hän nyökkäsi kylmällä äänellä. Toivottavasti en ole teille liian suuri häiriö.
Mitä! Olemme iloisia, että olette täällä! yritin olla mahdollisimman ystävällinen.
Alkuviikot kuluvat melko rauhallisesti. Kämppikännyni kritisoi ruoanlaittoani pysyin hiljaa. Siirsi vaatteita omistaan hyllyihin omalla tavallaan siedän. Antoi vinkkejä Juhannen paidan silittämisestä, vaikka hän ei koskaan valittanut vaatteiden hoidostani.
Miniä tiedätkö, Juhannes ei kestä porkkanaa keitossaan.
Ja hän oli aina kehuva viiden vuoden avioliittomme kasviskeiton mausta ja aromista
Miksi teillä ei ole vielä lapsia? hän jatkoi painokkaasti. Juhannes on jo kolmikymmentäkaksi! Nyt olisi aika miettiä perimyslinjaa!
Kysymys oli meille kivulias: olimme yrittäneet vuoden verran tulla vanhemmiksi ilman tulosta ja kävimme läpi tutkimuksia yhdessä Miten selittäisin sen kämppikännylle?
Lupauksen kolmen viikon aika kului. Kysyin varovasti Anjalta remontin etenemisestä:
Voi ne urakoitsijat hän huokaisi raskaasti. Kaikki on revitty: putket pitää vaihtaa kokonaan, sähkökeskuskin uudistaa Se venyy vielä ainakin kuukauden.
Käännyin Juhannen puoleen toivon varassa, että hän avaisi tai ainakin selittäisi mutta hän kääntyi vain pois.
Sillä välin kämppikännyni otti kodissa yhä enemmän haltuunsa: hän täytti vierashuoneen omilla tavaroillaan; hänen kattilansa ilmestyivät keittiöön minun rinnalleni; pyyhkeet ja kylpytakit siirtyivät kylpyhuoneeseen; hän määräsi ostoslistan ja päätti itse, mitä televisiosta katsottaisiin ja milloin ikkunat avattaisiin.
Miniä ei osaa edes kotitöitä tehdä hän valitti Juhannelle illallisella äänekkäästi ja vakuuttavasti. Minä olin hänen iässään jo kolmesta poikasta mukana ja pidin kodin kuin herkkä kello!
Äiti Katri on loistava kodinpitäjä Juhannes yritti väittää, mutta innostus oli kadoksissa.
Suojelet häntä, koska rakastat Minun silmäni näkevät vain pölyn, joka lymyilee viikkoja! Pyykit ryppyisiä! Hyvää lounasta ei ole juuri lainkaan!
Puristin nyrkit pöydän alla turhautumisesta ja vihaisuudesta Tehdessäni yhtä monta tuntia päivässä kuin mieheni ja tullessani kotiin uupuneena äärirajoille, yritin luoda meille molemmille viihtyisän kodin Ja nyt kaikki ponnisteluni tuntuivat turhilta.
Kahden kuukauden kuluttua kärsivällisyyteni räjähti:
Juhannes kerro rehellisesti: milloin äitisi muuttaa pois? Remontti ei voi kestää ikuisesti!
Mies hämmentyi:
Katri tiedätkö siellä on syntynyt vakavia ongelmia talo on vanha, saattaa jopa joutua purettavaksi
Mitä?! Et kertonut minulle mitään!
En halunnut satuttaa sinua Kunhan äiti asuu täällä, mikään ei ole pahaa, eikö? Asunto on tilava, kaikille riittää tilaa
Asia ei ole neliömetriä! Hän hallitsee täällä kaikkea kuin haluaa! Kritiikkiä jokaiselle tekemälleni askeleelle!
