Hän ei voinut muuttua näin! Juhani menetti puheensa, kun hän näki vanhan vaimonsa ikkunassa istuvan.
Ei, se ei voi olla Aino. En usko, että Aino olisi tällainen. Juhani jäi kuin kivi kalliolle Helsingin kirkon torille, ja hän tarkkaili salaperäisesti entistääntä.
Harmaablondi istui suurten lasiseinien takana, sormillaan näppäili hiljaa kannettavallaan. Tarjoilija asetti pöytään lasin kirkkaasti puristetun marjasanan ja pienen suussa sulavan marjaniemen päällystetyn leivonnaisen.
Miten hän näyttää niin täydelliseltä? Missä on tuo hieno ranneke? Se varmasti maksaa tonnin kultaakin. Juhani puraisi huultaan ja kääntyi pois, jotta Aino ei huomaisi häntä.
***
Juhani ja Aino tapasivat kuusi vuotta sitten. Juhani oli juuri valmistunut insinöörilaitokselta ja aloittanut töitä isossa rakennusyrityksessä, jonka putkissa urakehitys virtasi kuin rapuanoissa virtaava Vantaan vesiputous.
Eräänä päivänä messuilla, joissa esiteltiin maansiirtokoneita, Juhani törmäsi kauniiseen nuoreen naiseen, joka myi laitteita omassa kojustaan.
Miksi katsot näitä kaivureita, kun voisimme lähteä kahville? mies huusi iloisesti, silmät kuin käännösvirta.
Aino vastasi hymyillen, ja heidän keskustelunsa alkoi kuin keväisin lumisade.
Tässä on juuri se tyttö, jonka olen etsinyt. Hän ei riitele, suostuu kaikkiin ideoihin. Täydellinen, totteleva kumppani. Juhani kuiskasi itselleen.
Hän on hieman pyöristyneempi mutta voimme lähettää hänet kuntosalille. Jos hän sitten menestyy, voin hankkia itselleni toisen rakkauden. Juhani ojensi Ainoelle kahvikupin, jossa oli juuri annettu juuri puristetun mustikanmaitoa.
Mitä sinä teet täällä messuilla? Juhani hymyili, kun he astuivat ulos.
Kirjoitan novelleja, unelmoin käsikirjoittajasta. Aino vastasi häpeällisesti, silmät mustana kuin talviset yöt.
Juhani mietti: jos Aino saisi jotain omaa valtaistuintaan, hän voisi ruokkia, siivota, kasvattaa lapsia ja totella minua kuin uskollinen arktinen susi.
***
Juhani osti kahvia kioskin vieressä, istahti puistonpenkille ja jatkoi Ainoa silmällä pitäen. Kun Aino astui ulos, Juhani kärsi vieläkin silmien valossa.
Hänen askelensa olivat keveitä, turkki villapaidassa kuin lumikinokset, ja kolmen vuoden jälkeen Aino oli muuttunut kuin talvi, joka sulaa kevään tulessa. Hän kävi läpi kiiltävän urheiluauton, ja Juhani jäi sanattomaksi.
Hän ei voisi muuttua niin Selvästi hän löysi varakkaita miehiä. Juhani juoksi kahvia loppuun, puristaen sen kuin viimeistä talvi-äänivaloa.
Aino taas katosi sumun tuulen suuntaan.
Tuona iltana Juhani ei saanut unta. Aino oli estänyt hänet kaikissa somekanavissa. Hän loi uuden profiilin ja kurkisti Ainon valokuvista.
Kateus, mustasukkaisuus, viha, raivo Juhani joi puolisen pulloa vodkaa ja tunsi jokaisen yön pimeimmän tunteen.
Miten sinä sait näin? En ole nähnyt sinua, kun minulla ei ollut rahaa, asuntoa tai ulkonäköä Juhani mutisi, katsellen Ainoa poseeraavan maailman parhaissa hotelleissa, ostamassa kalliita laukkuja ja koruja.
Hän on pudottanut kymmenen kiloa Miten on mahdollista? Leikkaus? Salilla? Juhani puristi puhelimen niin, että se vinkui kuin vanha koira.
***
Aamunkoitteessa Juhani muisti erään Ainon jutun.
Mitä järkeä? Kuka sitä lukee? hän pudisti päätään.
Maku ja väri eivät ole samanlaisia, Aino vastasi hiljaisella äänenä. Minulla on jo arvostelijoita.
Arvostelijoita? Juhani rynkytti. Niillä ei ole aivoja, että he ottaisivat vastaan tällaisia tarinoita.
Ainon ääni väreili: Juhani, miksi teet näin? Olemme olleet vuodesta, mutta et hyväksy, että minulla voisi olla oma polku. Enkä halveksi työtäsi, vaikka se vie minut pois töistäsi.
Niin juuri. Juhani huusi. Jos auttaisit minua, voisin viettää vähemmän aikaa toimistossa.
Se on idea, Juhani nousi. Riitä jo pelkän kirjoittamisen. Auta minua kunnolla.
Etkö enää kirjoita? Aino jäi kuuntelemaan.
Kyllä, kirjoitus on osa sieluani. En voi vain hylätä sitä, Aino kyynelehti.
Minulle ei merkitystä, Juhani torjui. Sinä et enää ole hyödyllinen. Aloita tänään tehtävieni tekeminen.
Aino itki, ja Juhani syöksi: Olen sinut ruokkimassa vuoden verran, olen ostanut sinulle matkoja ja lahjoja. Joko autat minua tai menet pois.
Aino jäi, mutta Juhanin ääni kaikui kuin kaupunki, jossa kaikki ovet aukeavat ja sulkeutuvat itsestään.
***
Vuosi kului. Juhani keräsi kontakteja ja pääomaa; osa siitä tuli isoäidin asunnosta myyntituloja. Hän perusti oman rakennusyrityksensä.
Aino työskenteli Juhanille koko päivän: paperit, esitykset, työntekijöiden ohjaus, liiketapaamiset.
Vuosi myöhemmin Juhani rakensi huvilaalueen, ansaiten siististi. Kaikki hänen ja Ainon suhteessa oli hyvä, paitsi Ainon ulkonäkö.
Ainon makeanhimo kasvoi, ja hän alkoi painaa. Juhani mietti: Minne menen tämän lihavan naisen kanssa? Häpeän häntä. Hän oli aina ollut pyöreä, mutta nyt hän on niin massiivinen, että se on pahan hajuinen.
Ystävä baarissa nauroi: Näkö on kamala
Juhani lataa treffisovelluksen puhelimeensa, ja hän löytää uuden kumppanin sporttinen Oona, jonka kanssa hän vietti yön huvipuistossa. Oona oli vaativampi kuin Aino.
Pidän siitä, miten näytät, Oona kuiskasi korvalle, kun he istuivat kattokartanon ikkunan alla.
Tuhatta kolmesataa riittää, Oona listasi, että hän tarvitsee hiuksia, kynsiä, kosmetiikkaa ja kuntosalin jäsenyyden. Juhani kuunteli vain, koska hänen silmänsä näkevät hänen kauneutensa.
Kuukauden kuluttua Oona syrjäytti Ainon Juhanin mielestä. Juhani vietti yhä vähemmän aikaa kodissa, missä Aino odotti jokaisen ilta-aterian.
Tein sinulle pestopastaa, juuri sellaisella kastikkeella, kuin rakastat, Aino toivotti, kun Juhani palasi Oonan lomasta.
En syö, Juhani mutisi.
Pidäköön työ, miten menee? Aino hymyili, mutta Juhani kohdistui paremmin Oonaan kuin koskaan ennen.
Kaksi kuukautta myöhemmin Juhanin liiketoiminta heikkeni; sopimukset menivät, kumppanit lähtivät. Juhani syytti Ainoa, ja he erosivat avomielisesti. Juhani pakotti Ainon lähteä ilman yhtä ämmästä.
Kolme vuotta myöhemmin Juhani katseli valokuvia ja huusi yllättynä:
Hän asuu nyt Porvoon vanhassa korttelissa, rikkaan perheen luona. Juhani oli juuri menossa neuvotteluihin sijoittajan kanssa, ja hänen mielensä pyörähti kuin talvimyrsky.
Yhtäkkiä Oona lähetti tekstiviestin: Juhani, meidän on lopetettava. Tapasin toisen. Enkä aio maksaa enää matkojani.
Minä maksoin kaiken! Juhani raivostui ja kirjoitti vihaan täyttyneen viestin, kutsuen Oonan rumimmilla sanoilla, mitä hän osasi.
Juhani, olet tunteissasi. Yritämme puhua myöhemmin, mutta estän sinut nyt kauneuteni ei kestä riitelyä, Oona lähetti ääniviestin ja sulki numeron.
Kieltämättömän torjunnan jälkeen Juhani ajautui vanhaan asuinalueen portille, jossa Aino asui. Hän istui autossa, poltti savukkeen ja odotti, että hänen loistokultainen autonsa pysähtyi.
Mitä sinä teet täällä? Aino kysyi, kun Juhani koputti ovelle kolmen kerran.
Halusin vain katsoa, miten sinä pärjäät, Juhani mutisi.
Aino katsoi Juhania kireästi, ja Juhani tajusi, että hänen on pakko nähdä Ainon uusi elämä. Hän puuttui vähemmän ja kertoi:
Olen tullut pyytämään anteeksi. Olen oppinut paljon siitä, että en ollut läsnä.
Anteeksi? Aino nauroi. Estit minut kirjoittamasta. Työskentelin kaksi vuotta ilman palkkaa, keitin, siivosin ja uskoin sinuun. Sitten heitin minut ovesta ulos.
Tule sisään, Juhani pyysi ja ojensi kiven.
Ehkä päästän, Aino katsoi Juhania, jonka silmissä oli kateutta. Kuka rahoittaa sinua? Ei kukaan. Ostin kaiken itse.
Vääriä sanoja, Juhani huokaisi, seuraten Ainoa keittiöön.
Mitä sinä haluat? Aino asetti lasin vettä Juhanin käteen.
Miten? Juhani pyöritti lasia, kunnes se alkoi käpertyä.
Palasin kirjoittamaan käsikirjoituksia, ja nyt olen yksi maan tunnetuimmista käsikirjoittajista. Sarjat ja elokuvat esitetään pääkanavilla, Aino sanoi hymyillen.
Juhani väitti: Kaikki, mitä olet saavuttanut, kuuluu minulle. Ennen sinua olit harmaa hiiri, ilman kykyä, asuntoa tai rahaa. Olen sinulle antanut aivot
Tämä ei ole anteeksiantoa, Aino hymyili. Ainoa, mitä olen oppinut, on se, että ihmiset voivat olla petollisia.
En saa mitään, ja on aika lähteä, Aino nousi ja osoitti oveen.
Avaa säilytyslaatikko ja anna minulle puolet, Juhani huusi, puristaen Ainoa.
Aino huusi: Anna rauhaan!
Silloin kahden suuren dobermannin, Chillin ja Villin, ääni kaikui puiston yläpuolella. Hampaiden kolahdus oli kuin jääkylmä talvi.
Chill, Vill, saalista, Aino huusi.
Juhani näki, miten dobermannien silmät heijastivat pimeän kiven ja hän tunsi itsensä kuin haalistuneessa valossa. Koira pureksi, ja Juhani menetti tasapainonsa, hänen vapautensa rajoittui sentin verran.
Seuraavaksi tuli kirkas kohtauksen oikeuden ja koston kohtaaminen: poliisi, haavat, pitkät ompelut. Juhani sai ehdollisen tuomion ja unohti tien vanhaan vaimoonsa.
Nykyään Aino elää hyvin; huhujen mukaan hän on naimisissa lahjakkaan ohjaajan kanssa, odottaa lasta ja nauraa menneisyyden varjoille.
Sanoja kiertävät: jokaisen menestyvän naisen takana on mies, joka rikkoi hänen sydämensä. Paras kosto on näyttää, että voi pärjätä ilman häntä. Unessa tai ehkä todellisuudessa kaikki on mahdollista, jos uskoo itseensä.
